Parketin lakkaus on yksi niistä valinnoista, joka näkyy kodissa joka päivä mutta jonka merkitystä harva tulee ajatelleeksi ennen kuin lakkaustyö on jo tehty. Matta vai kiiltävä pinta ei ole pelkkä makuasia, vaan vaikuttaa siihen, miltä lattia näyttää valossa, kuinka helposti naarmut ja pölyt erottuvat, ja kuinka paljon lattiaa joutuu huoltamaan vuosien varrella. Jos olet juuri hiouttamassa vanhaa parkettia tai valitsemassa pintakäsittelyä uuteen lautalattiaan, kannattaa tietää mitä eroa pinta-aineiden kiiltoasteilla käytännössä on.
Mitä kiiltoaste tarkoittaa lattialakassa
Lattialakkojen kiiltoaste ilmoitetaan yleensä prosentteina tai asteikolla, joka kertoo kuinka paljon valo heijastuu pinnasta. Käytännössä myynnissä olevat vaihtoehdot jakautuvat karkeasti kolmeen ryhmään: himmeä tai matta (noin 5–15 %), puolimatta eli silkkimatta (noin 20–35 %) ja kiiltävä (yli 50 %). Suomalaisissa kodeissa suosituin valinta on nykyään puolimatta tai matta pinta, koska se peittää pölyt ja pienet naarmut paremmin kuin kiiltävä lakka.
Kiiltävää parkettilakkaa näkee edelleen vanhemmissa taloissa ja tietyissä tyyliteltyissä sisustuksissa, mutta arkikäytössä se paljastaa armottomasti jokaisen askelen jäljen ja pölyhiukkasen. Tämä on yleinen väärinkäsitys: moni luulee kiiltävän pinnan olevan kestävämpi, koska se vaikuttaa ”vahvemmalta” tai ”paksummalta”. Todellisuudessa kiiltoaste ei kerro juuri mitään lakan kulutuskestävyydestä – se on erillinen ominaisuus, joka riippuu lakan kemiallisesta koostumuksesta ja kerrosten määrästä.
Matan ja kiiltävän pinnan käytännön erot
Mattapinta sopii erityisen hyvin tiloihin, joissa liikennettä on paljon: eteinen, olohuone, keittiö. Se ei korosta lattiassa olevia pieniä epätasaisuuksia yhtä voimakkaasti kuin kiiltävä pinta, ja siksi se on myös armollisempi vanhemmalle, hieman kulahtaneelle massiivipuulattialle.
Kiiltävä lakka puolestaan tuo puun syykuvion ja värisävyt näkyvämmin esiin, mikä tekee siitä suositun esimerkiksi tammiparketissa, jossa halutaan korostaa puun luonnollista kauneutta. Haittapuolena on, että kiiltävä pinta vaatii säännöllisempää siivousta – jokainen tomupallo ja lemmikin karvat näkyvät valossa selvemmin.
Käytännön esimerkki: taloyhtiön kunnostusprojektissa, jossa vanha kiiltävällä pinnalla lakattu parketti hiotaan uusiksi, moni hallituksen jäsen yllättyy siitä, kuinka paljon rauhallisemmalta ja siistimmältä tila näyttää pelkästään vaihtamalla lakka mattapintaiseksi. Sama lattia, sama puulaji, mutta valon heijastuminen muuttaa koko tilan tunnelman.
Pinta-aineiden tyypit: vesipohjainen, liuotinpohjainen ja öljy
Kiiltoasteen valinnan lisäksi on tärkeä ymmärtää, millä pinta-aineella lattia käsitellään.
Vesipohjainen lakka on nykyään yleisin valinta kotitalouksissa. Se on hajuton käytön jälkeen, kuivuu nopeasti ja säilyttää puun luonnollisen vaalean sävyn paremmin kuin liuotinpohjainen lakka, joka usein tummentaa pintaa hieman kellertäväksi ajan myötä.
Liuotinpohjainen lakka on perinteisempi vaihtoehto, joka muodostaa yleensä kovemman ja kulutusta paremmin kestävän pinnan, mutta työn aikana hajut ovat voimakkaampia ja kuivumisaika pidempi. Sitä käytetään yhä esimerkiksi paljon kuluvissa julkitiloissa.
Lattian öljyäminen on kolmas vaihtoehto, joka eroaa lakkauksesta perustavanlaatuisesti: öljy imeytyy puun sisään sen sijaan että muodostaisi pinnalle kalvon. Öljytty lattia on aina mattapintainen ja tuntuu jalan alla lämpimämmältä, mutta se vaatii säännöllistä uudelleenkäsittelyä, kun taas hyvin tehty lakkapinta kestää vuosia ilman huoltoa.
Kiiltoasteen vaikutus huoltoon ja kestävyyteen
Vaikka kiiltoaste itsessään ei ratkaise lakan kestävyyttä, sillä on epäsuora vaikutus arjen huoltoon. Mattapinnalla naarmut eivät erotu yhtä selvästi, joten lattia näyttää siistiltä pidempään ilman uudelleenkäsittelyä. Kiiltävällä pinnalla sama naarmu näkyy heti, mikä voi johtaa siihen, että lattia koetaan ”huonokuntoiseksi” vaikka lakkakerros olisi teknisesti täysin ehjä.
Suomen ilmasto tuo tähän oman lisänsä. Talvella kuiva sisäilma kutistaa puuta ja saumat voivat hieman avautua, mikä näkyy erityisesti kiiltävällä pinnalla selkeämpänä varjostumana saumojen kohdalla. Mattapinta peittää tätä ilmiötä paremmin. Syksyllä ja keväällä kosteusvaihtelut taas rasittavat lakkapintaa, joten hyvälaatuinen, riittävän monikerroksinen lakkaus – yleensä 2–3 kerrosta – on tärkeämpää kuin itse kiiltoasteen valinta.
Lattialämmitys ja lakkapinnan valinta
Suomalaisissa omakoti- ja paritaloissa sekä yhä useammassa taloyhtiössä on käytössä vesikiertoinen tai sähköinen lattialämmitys, ja tämä kannattaa huomioida myös lakkausta suunniteltaessa. Lattialämmityksen kanssa käytettävän parketin tulee olla ohutta monikerrosparkettia tai laminaattia, sillä paksu massiivipuulattia ei johda lämpöä yhtä tehokkaasti eikä kestä lämpötilavaihteluita yhtä hyvin.
Pinta-aineen kannalta lattialämmitys ei juuri rajoita kiiltoasteen valintaa, mutta se lisää puun elämistä, minkä vuoksi joustava, hyvin tunkeutuva vesipohjainen lakka toimii usein paremmin kuin jäykkä liuotinpohjainen kalvo. Aiheesta enemmän löytyy artikkelista lattialämmityksen ja lattiapinnan yhteensopivuudesta.
Miten valita oikea pinta oman kodin tarpeisiin
Kannattaa miettiä ensin tilan käyttötarkoitusta ja vasta sitten estetiikkaa. Eteiseen ja keittiöön sopii yleensä puolimatta tai matta pinta, koska ne kestävät visuaalisesti paremmin arjen kulumista. Olohuoneessa ja makuuhuoneessa, joissa liikennettä on vähemmän, voi valita rohkeamminkin kiiltävämmän pinnan, jos halutaan korostaa puun syykuviota.
Jos lattia hiotaan ja lakataan uudelleen, tämä on juuri se hetki, jolloin kiiltoastetta kannattaa muuttaa – uuden lakkakerroksen alle ei jää vanhaa kiiltävää pintaa vaivaamaan. Tarkempi vaiheittainen ohje löytyy artikkelista vanhan parketin hionnasta ja lakkauksesta. Puulajin valinnalla on myös merkitystä pinnan lopputulokseen, sillä esimerkiksi tammen voimakas syykuvio näkyy eri tavalla kiiltävällä ja matalla pinnalla kuin tasaisempi koivu – tähän voi tutustua tarkemmin artikkelissa parketin valinnasta kotiin.
Yleisiä virheitä lakkauksessa
Yleisin virhe on kiiltoasteen valinta pelkän näytepalan perusteella pienessä kaupan valonäytteessä – iso lattiapinta-ala ja huoneen luonnonvalo muuttavat vaikutelman usein täysin erilaiseksi kuin näytepalassa. Toinen tyypillinen virhe on liian ohut lakkakerros: yksi kerros ei riitä missään kiiltoasteessa, vaan vähintään kaksi, mieluummin kolme kerrosta takaa tasaisen ja kestävän pinnan.
Kolmas virhe on unohtaa, että lakkapinnan kunnostus asunto-osakeyhtiössä voi vaatia taloyhtiön lupaa, erityisesti jos työ aiheuttaa hajuhaittoja tai vaatii poissaoloa asunnosta useiksi päiviksi. Yksityishenkilö voi hyödyntää lakkaustyön kustannuksissa kotitalousvähennystä, kunhan työ tehdään ammattilaisen toimesta ja laskutus eritellään työn ja materiaalien osalta.
Usein kysytyt kysymykset
Kestääkö matta lakka yhtä hyvin kuin kiiltävä?
Kyllä. Kiiltoaste ei määrää lakan kulutuskestävyyttä, vaan se riippuu lakan koostumuksesta ja kerrosten määrästä. Sekä matta että kiiltävä lakka voidaan tehdä yhtä kestäväksi.
Voiko kiiltävän parketin muuttaa matoksi ilman kokonaista hiontaa?
Yleensä ei suositella, jos halutaan pysyvä ja tasainen lopputulos. Kevyt himmennys pintaraapimalla ja uudella lakkakerroksella onnistuu joissain tapauksissa, mutta paras ja kestävin tulos saadaan hiomalla vanha lakka pois ja lakkaamalla lattia uudelleen halutulla kiiltoasteella.
Mikä kiiltoaste sopii parhaiten lemmikin kanssa asuvaan kotiin?
Matta tai puolimatta pinta on käytännöllisin valinta, koska se peittää kynsien aiheuttamat pienet naarmut ja karvat paremmin kuin kiiltävä pinta.
Yhteenveto
Matan ja kiiltävän lakkapinnan välillä ei ole oikeaa tai väärää vastausta – valinta riippuu tilan käyttötarkoituksesta, halutusta tunnelmasta ja siitä, kuinka paljon lattiaa halutaan huoltaa arjessa. Suomen vaihtelevassa sisäilmastossa mattapinta on turvallisempi ja huoltovapaampi valinta suurimpaan osaan koteja, mutta kiiltävä pinta voi tuoda esiin puun kauneuden tavalla, jota mattapinta ei saavuta. Tärkeintä on varmistaa, että lakkaustyö tehdään riittävän monikerroksisena ja ammattitaidolla, sillä silloin kiiltoasteen valinta on lopulta vain makuasia, ei kestävyyskysymys.